Veden kätkemiä huoneita

Jaakko Heikkilä: Veden kätkemiä huoneita

 Veden kätkemiä huoneita on Jaakko Heikkilän valokuvien ympärille rakentuva kirja pysähtyneestä ajasta. Samanniminen näyttely kaunistutti myös Kansallismuseota vielä tämän vuoden elokuun lopussa saaden kiitellyn vastaanoton. Vierailin itsekin ihastelemassa sinne luotua kokonaisuutta. Kirjaa lukiessani palasin samojen valokuvien ja niistä heränneiden ajatusten keskelle..

Kirjan kuvauskohteena ovat Venetsian yltäkylläiset ja upeudellaan henkeäsalpaavan kauniit palatsit. Aikoinaan Venetsiaa asutti enimmillään jopa 4000 aatelisesta koostuva ylhäisö, joka johti silloista Venetsian tasavaltaa. Aatelisto piti vaurauttaan yllä muun muassa Euroopan ja Aasian mailla käydyllä kaupalla aina 1700-luvulle saakka. Sittemmin aateliston luoma maailma alkoi vähitellen murenemaan ja vähitellen katoamaan lähes kokonaan. Ranskan vallankumouksella oli tuhoisat vaikutukset Venetsian tasavallan lakkautuessa sen aaltoseurauksena. Aristokratian merkitys nääntyi hitaasti sitä seuranneiden Napoleonin sotien sekä Italian ja Itävallan valtapyristelyjen vuoksi. Kirjaansa Jaakko Heikkilä on etsinyt niitä harvoja vanhoillisen järjestelmän jälkeläisiä, jotka asuttavat ennen naamiaisillaan juhlineita Venetsian palatseja.

Esteettinen näkökulma ei jää kuitenkaan kirjaan sukeltaessa pintapuoliseksi, vaan kirjan kuvat kahmaisevat lukijansa pohtimaan menneen maailman jäljellä olevan kulttuurillisen perinnön katoavaisuutta. Kirjan valokuvien palatsit ovat kuin pysähtyneet vuosisatojen taakse, aikaan, jolloin etuoikeutetut ihmiset asuttivat saleja ja elivät kuninkaiden tavoin yltäkylläisyyden keskellä.

Kirjan valokuvat koostuvat vuodesta 2005 vuoteen 2016 kuvatuista otoksista eli reilun kymmenen vuoden aikajanalta. Valokuvien oheen on sijoitettu artikkeleja. Puheenvuorot saavat niin historiatutkija Alex Snellman kuin Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen. Mielenkiintoisimman artikkelin tarjoaa ihkaoikeana nykypäivän venetsialaisparonina Alberto Franchetti.

Nykypäivän aatelisen käsitys omasta aateluudestaan ei rajoitu pelkästään geenilliseen perimään ja perittyyn kiinteistöön, aateluudella on vahva moraalinen paino ihmisen eettisyydessä, muiden auttamisessa ja hyväntekeväisyydessä, johon on asemassaan syntyneellä mahdollisuus ja tavallaan velvoitekin.

Surumieliset kuvat Venetsian laguunien herruuden päivien tapahtumapaikoilta palatsiensa sisään ylhäiseen yksinäisyyteen käpertyneine jälkeläisineen, saa miettimään, mikä saa ihmisen jämähtämään historiaan. Vahvin tunne ja sana, mikä Veden kätkemiä huoneita- kirjasta itselleni välittyy, on nostalgia eli kaipuu menneeseen. Kaiho Venetsian tasavallan päiviin vuosisatojen taakse on jokaisen kuvatun palatsin salin, patsaan ja arvoesineeseen heijastuvan valon takana vilkkuva ajatus.

Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija 

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta

Tove Janssonin syntymästä tuli vuonna 2014 kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin kattava elämäkerrallinen teos yhden rakastetuimman suomalaisen taiteilijan elämästä ja tuotannosta.

Tove Jansson oli lahjakas monilla taiteen aloilla. Tunnemme hänet kirjailijana, käsikirjoittajana kuin kuvataiteilijana ja kuvittajana, myös laulujen sanoittajana. Valtaosalle ihmisistä hänen nimensä kuuleminen tuo kuitenkin ensimmäisenä Muumit mieleen.

Tuula Karjalainen on lähestynyt Tove Janssonia inhimillisestä näkökulmasta. Kirjassa tuodaan esille Tove Jansson ihmisenä, joka oli lempeä, mutta eli, kuten itse halusi ja päätti. Hänen tapansa tuottaa taidetta kumpusi vahvasta halusta olla vapaa sielu.

Muumeissa on paljon heijastekulmaa Tove Janssonin omiin kokemuksiin ja mielen väreihin. Janssonin tapa käsitellä sodan tuomaa kaamosta ja negatiivista traumaa muumien hyväntahtoisuuden kautta on mielenkiintoista pohtia kirjan tuodessa hahmojen syntyä esille. Muumien elämässä Jansson kuvasi ja pohdiskeli myös lapsuudesta aikuistumiseen liittyviä kuvakulmia. Tuula Karjalaisen kirja paljastaa myös, että Jansson itse koki muumit välillä taiteellisena taakkana, sillä hän olisi halunnut keskittyä lopulta kirjoittamaan lähinnä aikuisille. Omaleimaisuus Janssonin ja hänen luomiensa hahmojen välillä oli kuitenkin niin vahva, että Muumi-kirjoja lukevat lapset saivat lukemista ulottuvilleen kirjailijan tuotua useita Muumilaaksoon sijoitettuja tarinoita yleisölle elämänsä aikana. Tuula Karjalainen alleviivaa, että Muumi-kirjojen suosio sai alkunsa ulkomailta, sillä ne julkaistiin englanniksi ennen kuin ne ilmestyivät suomeksi. Nykyään Tove Janssonin teoksia on käännetty reilusti yli neljällekymmenelle kielelle.

Tuula Karjalainen on taidehistorioitsija. Ennen eläkkeelle jäämistään hän oli Helsingin kaupungin taidemuseon sekä Nykytaiteen museon Kiasman johtaja. Hän on koonnut elämäkerrasta kokonaisuuden, jossa Janssonia peilataan, ei vain taiteensa, vaan elämänsä keinoin. Valotusta annetaan lapsuuden lähtökohdista alkaen ja selitetään Janssonin taidetta askel askeleelta muun muassa perhe- ja ihmissuhteiden juonteena.

Kuvituksen suhteen teosta on ilo lukea. Valaisevat valokuvat ja Janssonin oma kuvitus tuovat lukemiseen paljon lukemista innostavaa estetiikkaa!

Tuula Karjalainen on nimennyt teoksensa alaotsikon viitaten Tove Janssonin ex-librikseen. ”Tee työtä ja rakasta” oli Janssonin oma motto. Se kertoo taitelijan itsensä sanoin, kuinka työ tulee ensin, sitten rakkaus. Kirjan nimi on mielestäni täsmentävä ja antaa napakan kuvauksen kirjan sisällöstä. Tuula Karjalainen pureutuu sekä Tove Janssoniin taiteilijana, mutta heijastaa taiteen kautta Janssoniin ihmisenä. Näkökulmia ja eri tutkijoiden tulkintoja on tuotu teoksessa myös esille.

Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija