Liisa Seppäsen kerronta on syvällistä ja hauskaa yhtä aikaa.
Lukija tempautuu mukaan pienten kylien kirkkoihin ja pubeihin, lammaslaitumille
ja vanhojen luostarien sijoille. Kohdatut ihmiset - keskiajan pyhimykset ja
satunnaiset vastaantulijat - jättävät jäljen ja avaavat "pienten
tekojen" merkitystä. Kun ulkoinen matka etenee askel askelelta, syvenee
myös tietoisuus sisäisestä matkasta, elämän pyhiinvaelluksesta.
"Pyhiinvaellus on elämä pienoiskoossa. Sillä on alku ja
loppu, tarkoitus ja toive perille pääsystä. Siihen kuuluu iloa ja pettymystä,
voiman ja väsymyksen aikoja, yksinäisiä taipaleita ja matkakumppaneita, joista
jotkut vain käväisevät rinnalla, jotkut pysyvät mukana pitkään. Tiellä ei
asuta, tiellä kuljetaan", Seppänen kirjoittaa.
Teksti: Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti