Jaakko Heikkilä: Veden kätkemiä huoneita
Veden kätkemiä
huoneita on Jaakko Heikkilän valokuvien ympärille rakentuva kirja pysähtyneestä
ajasta. Samanniminen näyttely kaunistutti myös Kansallismuseota vielä tämän
vuoden elokuun lopussa saaden kiitellyn vastaanoton. Vierailin itsekin
ihastelemassa sinne luotua kokonaisuutta. Kirjaa lukiessani palasin samojen
valokuvien ja niistä heränneiden ajatusten keskelle..
Kirjan kuvauskohteena ovat Venetsian yltäkylläiset ja
upeudellaan henkeäsalpaavan kauniit palatsit. Aikoinaan Venetsiaa asutti
enimmillään jopa 4000 aatelisesta koostuva ylhäisö, joka johti silloista Venetsian
tasavaltaa. Aatelisto piti vaurauttaan yllä muun muassa Euroopan ja Aasian
mailla käydyllä kaupalla aina 1700-luvulle saakka. Sittemmin aateliston luoma
maailma alkoi vähitellen murenemaan ja vähitellen katoamaan lähes kokonaan. Ranskan
vallankumouksella oli tuhoisat vaikutukset Venetsian tasavallan lakkautuessa
sen aaltoseurauksena. Aristokratian merkitys nääntyi hitaasti sitä seuranneiden
Napoleonin sotien sekä Italian ja Itävallan valtapyristelyjen vuoksi. Kirjaansa
Jaakko Heikkilä on etsinyt niitä harvoja vanhoillisen järjestelmän jälkeläisiä,
jotka asuttavat ennen naamiaisillaan juhlineita Venetsian palatseja.
Esteettinen näkökulma ei jää kuitenkaan kirjaan sukeltaessa pintapuoliseksi, vaan kirjan kuvat kahmaisevat lukijansa pohtimaan menneen maailman jäljellä olevan kulttuurillisen perinnön katoavaisuutta. Kirjan valokuvien palatsit ovat kuin pysähtyneet vuosisatojen taakse, aikaan, jolloin etuoikeutetut ihmiset asuttivat saleja ja elivät kuninkaiden tavoin yltäkylläisyyden keskellä.
Kirjan valokuvat koostuvat vuodesta 2005 vuoteen 2016 kuvatuista otoksista eli reilun kymmenen vuoden aikajanalta. Valokuvien oheen on sijoitettu artikkeleja. Puheenvuorot saavat niin historiatutkija Alex Snellman kuin Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen. Mielenkiintoisimman artikkelin tarjoaa ihkaoikeana nykypäivän venetsialaisparonina Alberto Franchetti.
Nykypäivän aatelisen käsitys omasta aateluudestaan ei
rajoitu pelkästään geenilliseen perimään ja perittyyn kiinteistöön,
aateluudella on vahva moraalinen paino ihmisen eettisyydessä, muiden auttamisessa
ja hyväntekeväisyydessä, johon on asemassaan syntyneellä mahdollisuus ja
tavallaan velvoitekin.
Surumieliset kuvat Venetsian laguunien herruuden päivien tapahtumapaikoilta palatsiensa sisään ylhäiseen yksinäisyyteen käpertyneine jälkeläisineen, saa miettimään, mikä saa ihmisen jämähtämään historiaan. Vahvin tunne ja sana, mikä Veden kätkemiä huoneita- kirjasta itselleni välittyy, on nostalgia eli kaipuu menneeseen. Kaiho Venetsian tasavallan päiviin vuosisatojen taakse on jokaisen kuvatun palatsin salin, patsaan ja arvoesineeseen heijastuvan valon takana vilkkuva ajatus.
Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija