perjantai 21. helmikuuta 2014

Seitsemän veljestä ja Muratti - läpäisevätkö romaanit Bechdelin testin?



Yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä Alison Bechdel keksi testin, joka mittaa naisten läsnäoloa elokuvassa. Hän julkaisi sen sarjakuvassaan vuonna 1985. Testi kysyy: esiintyykö elokuvassa naisia, mainitaanko heidän nimensä, puhuvatko naiset keskenään ja puhuvatko he muusta kuin miehistä?

Läpäisevätköhän ensimmäiset suomalaiset romaanit Bechdelin testin? Tasapuolisuuden vuoksi kysyn myös: ovatko miehet läsnä niissä? 

Ensimmäinen Suomessa ilmestynyt kotimainen romaani on Murgrönan vuodelta 1840. Sen kirjoitti Fredrika Wilhelmina Carstens. Kirja julkaistiin vuonna 2007 nimellä Muratti suomentajanaan Eeva-Liisa Järvinen. Luin sen suomeksi. 

Ensimmäisenä suomenkielisenä romaanina pidetään yleisesti Seitsemää veljestä, jonka Alexis Stenvall julkaisi kirjailijanimellä Aleksis Kivi vuonna 1870. Tosin sitä aiemmin alkoi ilmestyä jatkokertomuksena Karl Jacob Gummeruksen romaani Ylhäiset ja alhaiset.

Fredrika ja Alexis


Muratti ja Seitsemän veljestä kirjoitettiin eri tarkoituksiin. Perheetön Alexis yritti elättää itsensä
suomenkielisenä kirjailijana. Seitsemän lapsen äiti, ruukintilallisen vaimo Fredrika keräsi kirjallaan rahaa köyhäintalolle. Murgröna julkaistiin ilman tekijän nimeä ennakkotilausten turvin.

Kummassakin romaanissa esiintyy sekä naisia että miehiä ja osa heistä mainitaan nimeltä. Muratti koostuu lähinnä Matildan ystävättärelleen Emilialle kirjoittamista kirjeistä. Muita nimettyjä ihmisiä ovat esimerkiksi ylimetsänhoitajatar Bjellendorf ja salaneuvos Nobelcreuz sekä Matildan hengen pelastanut rovastin poika Wilhelm. Sen sijaan Muratti ei kerro vaikkapa Matildaa kyytineen kuskin nimeä.

Seitsemästä veljeksestä en löytänyt esimerkiksi Jukolan poikien äidin etunimeä. Samoin jää nimeämättä kokenein piika, jolle Aapo opettaa luutimista, kun taas Timon Kaape-rengin nimi kerrotaan. Kuuluisimpia kirjan henkilöitä ovat veljesparvi Juhanista Eeroon ja muun muassa veljesten rakastama Männistön muorin Venla. Unohdetumpi on ohimennen mainittu Koivulan Kaisa, joka haastoi Juhanin ja Timon käräjille lapsen elatuksesta. 

Kaksintaistelu ja kuppaus


Muratissa naiset puhuvat paljon keskenään ja myös miesten kanssa. Sen sijaan miesten keskinäisiä jutteluita kuvataan niukasti ja naisiin liittymättömiä keskusteluja äärimmäisen vähän. 

Ensimmäisen naisista vapaan lauseen sanoo kaksintaistelussa tuntematonta ihmistä haavoittanut mies. Hän pyytää kuolevalta anteeksi ja saa vastauksen: ”Ojennan sinulle veljellisen käteni jo täällä maan päällä. En ojenna sitä tehdäkseni sovinnon, sillä sellaisia ei veljien kesken tarvita. Mutta lupaan olla yli kuolemankin uskollinen, vaikkakin myöhään löytämäsi ystävä.”

Seitsemän veljeksen keskustelut vastaavat Muratin tilannetta, joskin toisin päin. Huomasin romaanista vain kaksi kohtaa, jossa naiset ehkä puhelevat keskenään muusta kuin miehistä. Näissä kohtauksissa ei kerrota jutun sisältöä.  

Veljekset viettävät joulua Jukolassa vaimojensa ja lastensa kanssa, kun ”Tuolla taasen, tulisijan ympärillä, istui kälysten joukko hauskassa kanssapuheessa keskenänsä”.
Eero puolestaan laulaa Kuppari-Kaisasta yhdessä säkeistössä näin:

”Kohta ämmii sauna täysi
Joka ilmast´ neljäst´;
Maailmat kumoon juttelevat,
Sata sarvee seljäss´.”

Muratti-kirja siis läpäisee tasa-arvoistetun Bechdelin testin. Jos  toteamus  ”maailmat kumoon juttelevat” tulkitaan hyväntahtoisesti maailmoja syleileväksi, Seitsemän veljestäkin selviää testistä täysin pistein. 

Terhi

perjantai 7. helmikuuta 2014

Kaikkein pienimpien maailma




Tietokirjailija ja kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Pentti Huovinen toimii Turun yliopistossa bakteeriopin professorina. Huovinen on julkaissut useita tietokirjoja sekä toiminut mm. Suomalaisen lääkärikirjan päätoimittajana. Huovisen teos Tanssii bakteerien kanssa kertoo luomakunnan pienimmistä eli bakteereista ja niiden ihmeellisestä maailmasta.

Tanssii bakteerien kanssa -teos on jaettu neljään lukuun. Ensimmäinen luku johdattaa lukijan bakteerien maailmaan. Toisessa luvussa Huovinen kertoo sykähdyttäviäkin tarinoita bakteerien ja ihmisten kohtaamisista. Loput kaksi lukua käsittelevät tieteellisen tutkimuksen löytöjä ja sitä, miten bakteerien kanssa tulisi loppujen lopuksi elää, sovussa vai sodassa.

Kirjan toinen luku, jossa kerrotaan tositarinoita bakteerien ja ihmisten kohtaamisista oli mielestäni kaikkein mielenkiintoisin. Tästä esimerkkinä tarina Bolsenan ihmeestä vuodelta 1263. Tuolloin masentunut ja uskoaan epäilevä pappi Pietari pysähtyi pyhiinvaellusmatkallaan ehtoolliselle Italialaisessa pikkukaupungissa, Bolsenassa:


"Ehtoollisen jaon yhteydessä Pietari sai käteensä ehtoollisleivän. Leipä oli muutamin kohdin selvästi punainen. Verta! Pietari huudahti, jolloin leivästä tipahti vielä muutama pisara punaista nestettä hänen viitalleen. Yrittäessään puhdistaa sormiaan veri levisi valkoiselle alttariliinalle ja sitä putosi myös marmorilattialle. Verta ehtoollisleivässä! Sillä oli valtava vaikutus pappiin. Hän ymmärsi, että veri oli hänelle, epäilijälle, osoitettu taivaallinen sanoma."


Tarina kertoo, että Paavi Urbanus IV rakennutti Bolsenan tapahtumien johdosta katedraalin Orvietoon, Italiaan, jonne alttariliina asetettiin esille ja jossa liinaa yhä tänäkin päivänä säilytetään. Verta vuotavan ehtoollisleivän arvoitus ratkesi n. 600 vuotta myöhemmin, kun erään maanviljelijän maissileivässä havaittiin veren väristä muodostumaa. Leipää tutkittiin ja muodostuma osoittautui bakteerien kasvustoksi. Kyseinen bakteeri erittää punaista väripigmenttiä suotuisissa olosuhteissa. Ainutlaatuisen lämmön ja kosteuden bakteerin kasvulle tarjoaa Italiassa ja Etelä-Ranskassa puhaltava kostea ja lämmin tuuli, jota usein seuraa sumu tai sade.

Huovisen kirjoitustyyli on mielestäni miellyttävää. Teoksessa käytetty lääketieteellinen termistö aukeaa luettaessa hyvin, sillä Huovinen pyrkii selittämään asiat maallikon näkökulmasta.

Kati