perjantai 12. joulukuuta 2014

Aaton askareita ja anteeksiantoa


Panteleimon: Tapahtui jouluaattona

On jouluaatto pienessä savolaisessa kirkonkylässä. Eletään 60-lukua.

Eläkeläinen ja jalkainvalidi Vilhelmiina Kustaava Karhunen havahtuu talviaamun pimeyteen. Viliina on kylän raitilla tuttu näky. Pahat kielet voisivat nimetä hänet myös kylän juorukelloksi. Aattoaamuna Viliina pukeutuu huonoimpiin ryysyihin ja potkaisee potkukelkan liikkeelle jo kukonlaulun aikaan. On tarkoitus joutua kerjuureissulle, sillä onhan joulu ”kristillinen hyvän tahdon juhla” eikä silloin säästellä maallisen hyvän jakamisessa.

Kylän raitilla

Kellon käydessä vasta viittä suoriutuu Viliina Mattilan tilalle. Piipusta tupruava savu herättää toivon tarjottavasta kahvikupillisesta. ”Kyllä se niin virkistäisi ja vahvistaisi kovan työpäivän alussa”, tuumii vanhus. Ja hyvinhän asia etenee alkuhankaluuksien jälkeen. Emännän anteliaisuutta ennakoiden muuttuu Viliinan eilinen havainto humalassa horjahtelevasta isäntä Pikkaraisesta parempaan suuntaan. ”Suoraselkäisenä se isäntä astui sieltä linjurista ulos”, valehtelee vanhus sujuvasti.

Jo edellisenä päivänä Viliina oli piipahtanut pappilassa. Rovasti Strömberg, tutummin Römperi, tuskaili joulusaarnan kanssa. Eivät nykyajan kirkkokansan odotukset taida täyttyä perinteisen seimitarinan kertauksesta. Lisäksi huolta oli aiheuttanut jo aikaihmisestä käyvä tytär: ilman lupaa oli käynyt elokuvissa ja uhkaillut mennä vielä tansseihinkin! Oli ollut ontuvalla vanhuksella kyky näitäkin huolia hälventää.

Pappilarakennuksen lisäksi kyläraittia reunustaa Kahvila-matkustajakoti Kulma. Sitä emännöi leskirouva Helga Tikkanen, viiden lapsen äiti. Helgaa on piirittänyt Popeda-pirssiautollaan Ensio Miettinen – eikä tuloksetta, sillä kihlajaisia juhlitaan uudenvuoden aattona.

Tarinan edetessä tutustutaan myös Lainaan, nelikymppiseen Karjalan evakkoon. Laina, entinen Valentina Martinoff, on avioitunut arpinaamaisen ja viinaan menevän sotainvalidi Sulo Vepsäläisen kanssa. Sulon lapsuutta on varjostanut huono suhde äitiin; Lainan sydämellä on salaisuus, joka uhkaa paljastua alkavan joulun aikana. Salaisuudesta on osallisena hassusti suomea puhuva nuori Laura Smeds, jonka linjuri toi eilen kirkonkylään.

Joulunostalgiaa

Kirjan luoma tunnelma herättää muistot lapsuuden joulusta. Uskon, että näin käy kaikille, jotka muistavat 60-luvun.  Romaanin henkilökuvauksessa on jotain tuttua. Tyyli tuo mieleen Aapelin kerronnan. Kirjoittaja suhtautuu luomiinsa henkilöhahmoihin lämmöllä. Ote on inhimillinen ja ymmärtävä, ja varsinkin anteeksiannon merkitys korostuu läpi kirjan. Lukiessani kuvittelin kirjan elokuvaksi. Kuinka helposti kirjan tarinat nivoisikaan yhteen kertojaääni, joka sivustaseuraajana johdattaisi katsojan kohtauksesta toiseen.

Nykyisin eläkkeellä oleva entinen Oulun metropoliitta Panteleimon on kirjoittanut lukuisia ortodoksiseen uskontoon liittyviä tietoteoksia. Hänen kynästään on myös lähtöisin muutama historiallinen romaani sekä pari dekkaria.

Aira

perjantai 28. marraskuuta 2014

Islantilaista kylmyyttä ja tunteenpaloa


Quentin Bates: Kylmät käänteet

Pieni islantilainen kylä värjöttelee muiden kylien tapaan taloudellisessa lamassa. Poliisillakin on pulaa resursseista.  Jos jotain tapahtuu, niin otetaan yhteyttä Gunnaan, kyttä-Gunnaan - oli mikä vuorokauden aika tahansa. ”Helppoa kaikille”, ”kyllä Gunna hoitaa”, kyläläiset ajattelevat. Valmius 24/7 ei aina ole mieleen yksinhuoltajaäidille, mutta minkäs teet.  Jostain elanto on saatava. Meri ei näytä tuovan paljon tienestiä Gunnan vanhemmalle pojallekaan. Siispä kerran poliisi, aina poliisi.

Miten kaukaiseen kylään joutuu pääkaupunkilainen ruumis?  Reykjavikista on kylän satamaan sata kilometriä. Gunnan vaistot eivät hiljene, vaan sitkeästi hän rämpii eteenpäin tökkien silmäätekevien elämää.

Kuka kätkeytyy Skandalbloggerin taakse? Miten hän voi tietää niin yksityiskohtaisia tietoja poliittisista henkilöistä? Kehen kalikka kalahtaa? Keskellä tutkimuksia jokainen tuntuu miettivän, kuka bloggaaja on ja olisiko parasta, ettei hän paljastuisikaan.

Kuka hän on ja mistä tänne saapui?

Yleensä islantilaisesta maailmasta ovat kirjoittaneet vain islantilaiset itse. Mutta nyt englantilainen Quentin Bates osoittaa hallitsevansa pohjoisen ulottuvuuden.

Kirja tuoksuu ja maistuu ihan selvästi islantilaisille asioille. Mutta onhan siihen aikaa mennyt, tutustumiseen.  Kirjailija on asunut vuosikymmenen Islannissa ja on naimisissa islantilaisen kanssa. Hän on sisäistänyt hyvin kulttuurin. Batesin kirjaa lukiessa tulivat mieleen Arnaldur Indriđason ja Árni Thórarinsson.

Jään odottamaan seuraavaa tarinaa ylikonstaapeli Gunnhildur Gisladottirista.

Tarja

maanantai 17. marraskuuta 2014

Turkua ja Savoa 1700-luvulta



Jyrki Heino: Kellari ja Kello

Carl Wennehielm on kirjallisuutemme uusi dekkarisankari.  Hän saapuu 1700-luvun lopulta Jyrki Heinon kirjaan Kellari.

”Wennehielm askelsi ikivanhaa katedraalia ympäröivän muurin vierustaa kunnes kääntyi Suurelle kirkkokadulle. Hän oli keskipituinen ja tanakka mies, jonka tummissa hiuksissa oli aavistus harmaata. Pari vuotta aikaisemmin luutnantti oli lopullisesti luopunut peruukin käytöstä, ehkä osoittaakseen seuraavansa eurooppalaisen muodin muutoksia, ehkä jopa ilmaistakseen hitusen kapinallisuutta.”

Wennehielm yrittää viettää hiljaiseloa sotainvalidina Turussa, mutta lahjakkaana miehenä hänet vedetään mukaan murhatutkimukseen. Hän ratkoo Hirwisalon saarelta löydetyn vainajan arvoitusta kaupunginviskaali John Appengrenin kanssa.

Kellari on erinomainen historiallinen romaani, joka kuvaa Ruotsin vallan aikaista Turkua asukkaineen. Heihin kuuluu mm. opiskelijoita, Wennehielmin taloudenhoitaja mamselli Mannelin ja ystävä Akatemian kirjastonhoitaja. Juoni ulottuu valtakunnan politiikkaan asti.

Kustaa Aadolf kosiomatkalla Pietarissa

Heinon toisessa dekkarissa Kello Carl Wennehielm selvittää Kustaa III:n sodassa kadonneen majurin tapausta. Hän matkustaa Appengrenin kanssa Hämeeseen ja Savoon ja rientää sieltä vielä Pietariin. Ruotsin tuleva hallitsija Kustaa Aadolf on Pietarissa kosiomatkalla. Kirjan loppu antaa toivoa sarjan jatkumisesta. Wennehielm saattaa seuraavassa dekkarissa tutustua lähemmin erääseen naiseen.

Jyrki Heino varttui Porissa ja opiskeli lääkäriksi Turussa. Hän työskentelee Turun yliopistossa biokemian professorina. Kellari-dekkari on hänen esikoiskirjansa.

Terhi

perjantai 31. lokakuuta 2014

Istanbulin värikäs alamaailma



Mehmet Murat Somer: Gigolomurha

Nimettömänä pysyttelevä kirjan päähenkilö on turkkilainen, itsekin naiseksi pukeutuva transvestiittiklubin omistaja ja tietokonehakkeri, joka kirjan alussa on syvästi masentunut päättyneen suhteen takia. Ruokkoamaton ja laihtunut ”isosisko” saa avukseen ystävänsä Nupun ja suihkun ja laittautumisen jälkeen Nuppu pakottaa hänet klubille katsomaan omaa esitystään. Klubilla Nuppu vie riutuneen ystävänsä tuntemansa pariskunnan pöytään. Mies on kuuluisa lakimies ja vieressä istuva vaimo upea kaunotar.

Lakimies vastaa puheluun kesken esityksen ja kertoo järkyttyneenä että hänen veljensä on pidätetty murhasta. Kertojaa uutinen kiinnostaa kovasti, sillä hän on kaiken muun lisäksi vielä amatöörietsivä. Ja murhan mielenkiintoa lisää huomattavasti se, että asianajaja Haluk Pekerdem on jumalainen komistus. Juttua on pakko tutkia lisää.

Yhteys poliisiin varmistaa amatöörietsivälle pääsyn tutkintakansiolle ja vieraisille tunkeneet ystävät kertovat että murhattu minibussikuski Volkan Sarıdoğan oli itse asiassa gigolo. Näiden tietojen jälkeen etsivä on jo niin syvällä jutussa, että luonnollisestikaan hän ei voi enää lopettaa tutkimuksia. Taksitolpalla vierailu kerryttää tietoja murhatusta ja kasvattaa murhasta epäiltyjen määrää.

Asianajaja Pekerdem saa nopeasti heppoisin perustein pidätetyn veljensä vapaaksi. Ruoalla, vitamiineilla ja näyttävällä meikillä virvoitettu amatöörietsivä menee silti tapaamaan häntä tietojensa kanssa. Pekerdem kuuntelee kohteliaasti silmiin katsoen, eikä kavahda kosketusta ja pyytää lopuksi näyttävää etsivää tutkimaan asiaa lisää. Ihastuksesta sekaisin toimeksiannon saanut etsivä palaa kotiinsa ja toiseen työhönsä tietokonehakkerina.

Puhelutietoja poistaessaan hakkeriksi muuntautunut etsivä törmää taas murhaan liittyviin nimiin. Pian alkaa näyttää siltä, että kaikki päähenkilön elämässä johtaa murhattuun gigoloon.

Gigolomurha on taitavasti punottu murhamysteeri. Se on viihdyttävä sekoitus klassista dekkaria, toimintaelokuvaa ja mustaa huumoria. Värikäs päähenkilö sekä hänen asuinpaikkansa, Istanbul, tuovat genreen uutta raikkautta. Ja jos nimenomaan kaipaa dekkariin lisämausteeksi persoonallista päähenkilöä, Gigolomurha vastaa toiveeseen. Mehmet Murat Somerilla on kirjassaan karismaattinen ja sympaattinen päähenkilö samaan tapaan kuin Douglas Prestonin ja Lincoln Childin agentti Pendergast ja Alan Bradleyn Flavia de Luce.

Heidi


perjantai 17. lokakuuta 2014

Kullankiiltoa brittiläisittäin


Chris Cleave: Voittamaton

Chris Cleaven teokset Little Been tarina ja Poikani ääni  ovat saaneet jatkoa. Uusin on juuri ilmestynyt nimellä Voittamaton. Vaikka teos on urheiluvetoinen, kyseessä on ihmissuhdetarina.

Brittiläiset kilpapyöräilijät Zoe Castle ja Kate Meadows ovat lajinsa huippuja . Vielä ei ole ratkennut, kumpi heistä on ykkönen. Jännitystä lisää se tosiasia, että Lontoon kesäolympialaiset ovat pian edessä. Zoe ja Kate tutustuvat toisiinsa pyöräleirillä ollessaan parikymppisiä. Nyt molemmat ovat 32-vuotiaita ja molemmilla on viimeinen mahdollisuus voittaa olympiakultaa. Zoe on ollut korkeimmalla korokkeella aikaisemmin kahdesti, voitettuaan kaksi kultamitalia Ateenan kisoissa vuonna 2004. Kate jäi silloin kotiin – hoitamaan vastasyntynyttä Sophie-vauvaa.  Zoe on heistä kilpailuhenkisempi, mikä aiheuttaa ristiriitoja, sillä Kate on paitsi pahin vastustaja kilpakentillä, myös Zoen ainoa ystävä. Naisten yhteinen valmentaja Tom on huolissaan Zoesta, huolimatta menestyksen tuomista suurista sponsorituloista ja huippukalliista asunnosta. Zoessa on jotain haurasta ja samalla itsetuhoista. Hänen viimeisin yhden yön deittinsä julkaisi Facebookissa kuvan, jossa mies poseeraa Zoen mitalit kaulassaan. Ei kiva.

Kate on heistä lahjakkaampi mutta ajattelee liikaa muita. Valmentaja kutsuu Katea ”tytöksi, joka lopettaa treenaamisen puoleksi vuotta kun isä kuoli”. Sellainen ei ole mahdollista huippu-urheilijalle. Katelta ei jäänyt väliin vain Ateena, vaan myös Pekingin olympialaiset. Sophie sairastui siellä leukemiaan ja pitkälliset hoidot oli aloitettava välittömästi kotimaassa. Onko Katen kohtalona jälleen hävitä Zoelle? Sillä Sophien sairaus on puhjennut uudestaan ja rankat sytostaattihoidot jatkuvat.

Kaikki keikahtaa päälaelleen, kun valmentaja joutuu kertomaan heille, että tänä vuonna Olympiakomitea on tehnyt sääntömuutoksen, minkä mukaan vain yksi pyöräilijä kustakin maasta saa osallistua olympialaisiin. Vaikka Kate ja Zoe ovat maailman nopeimmat, vain toinen heistä saa kilpailla. Mutta kumpi?

Lukijakunnasta karsiutuvat varmasti ne, jotka inhoavat urheilua kaikessa muodoissaan. Ihmissuhdetarinat ovat usein imeliä; Cleave onnistuu kuitenkin välttämään täydellisen saippuaoopperan, mutta luultavasti Hollywood ei. Olen nimittäin varma, että tästä tehdään elokuva.

Päivikki

perjantai 3. lokakuuta 2014

Aprikoosikiisseliä ja sinisiä pillereitä


Seppo Saraspää: Ministerivierailu

Pyörätuolilla liikkuva 80-vuotias Kuuno Kopra on entinen sotilas ja rajavartija.  Aikuinen poika on jäänyt etäiseksi, eikä muitakaan ihmissuhteita ole. Kun torkahtamisesta oman  rivitaloasunnon sohvalle seuraa tulipalo, on edessä muutto hoitokoti Iltarauhaan.  

Omaan vapauteen tottuneen Kuunon on vaikea sopeutua muiden ohjailtavaksi. Pihamaalla ulkoillessaan yksinäinen jäärä tapaa Jurin,  jota ryssitellään ja kiusataan koulussa. Molempien yllätykseksi he ystävystyvät.

Myös hoitokodista löytyy kaveriksi vanha tuttu Siepin Aleksi, jonka kanssa voi muistella parempia aikoja. Aleksi tosin heittäytyy välillä hullunoloiseksi.  Kun Kuuno epäilee Aleksin näyttelevän, tämä selittää:

En mie näyttele. Ei minun tartte. Pää vie muutenkin, mie vain löysään…Mie vain löysään ja annan mennä. Mie en itte asiassa halua olla tämmösessä maailmassa…risottoa, aprikoosia ja Hakkarainen paskat housuissa. Ei helvehaaka! Heti kun  tulee hankala paikka, mie lähen. Painun suoraa päätä sinne entiseen, sinne oikiaan. Heitän irti ja lähen että nuppi tutisee.Se on semmonen…mikä hiivatti…niin ku niillä laskuvarjojoukoilla – vapaa pudotus. Ei kuule ole vaikia.


Iltarauhassa järjestetään erilaista toimintaa, mutta niistä eivät miehet välitä. Hartaushetkessäkin on
parasta sen loppuminen: silloin saa kahvia ja nisua. Joitain mielitekoja kaverukset pääsevät toteuttamaan. He onnistuvat lahjomaan Sussu-hoitajalta konjakkipullon.  Kun sitä aikansa maistellaan, on aika lähteä kulun päälle.  Öljysen invataksi vie miehet ravintola Hippuun, mutta siellä onkin discoilta, eikä moinen meno ole vanhoille miehille mieleen.

Ankea ja tasainen arki kuitenkin väistyy, kun kunta saa vieraaksi ministerin. Ministerivierailuun kuuluu tutustuminen hoitokotiin. Kuuno saa tehtäväkseen valottaa ministerille asukkaan näkökulmaa, ja hän ottaa tilanteesta kaiken irti. Protokolla menee sekaisin ja tapahtumat riistäytyvät käsistä.  Kun Vanhusten Vapautusrintama ottaa vallan, rauhoittavat siniset pillerit tarjoillaan toisiin suihin ja dementiahuonekin saa uudet, arvovaltaiset käyttäjät.

Saraspää sijoittaa pienoisromaaninsa tapahtumat paikkaan, jonka tunnistaa Ivaloksi. Paikkakunta on kuitenkin kuvitteellinen, sillä se voisi olla mikä tahansa Suomen kunnista.  Vanhustenhoidon ongelmat ovat kaikkialla samanlaisia. Tiukka taloustilanne vähentää hoitajia, ja se heijastuu vanhusten hyvinvointiin.

Saraspää onnistuu pienoisromaanissaan pureutumaan vanhustyön ongelmakohtiin. Huumorin keinoin hän tuo esiin epäkohdat ja tekee päähenkilöistä uskottavia. Pohjoinen murre elävöittää mukavasti tekstiä.  Kirjaan mahtuu myös luontokuvausta. Juonellisen kerronnan välissä Saraspää kertoo, miten heikko tuulenhenki hiveli jokirannan koivikon helakkaa hiirenkorvaleninkiä ja kuinka jokivarren vitikko kaikui pikkulintujen kevätvirsiä.

Seppo Saraspää on Ivalossa asuva entinen poliisi, joka tunnetaan lukuisista eräkirjoista. Hän on kirjoittanut myös tietokirjoja, jännitysromaaneja sekä nuortenkirjan.

Aira