perjantai 12. toukokuuta 2017

Kuparisydän


Leena Lehtolainen: Kuparisydän



Maria Kallio (poliisi ja lakimies) on kotoisin Arpikylästä, pieni kaupunki Itä-Suomessa. Kaupunki on Joensuun lähellä, jossa Koivu (poliisi ja Maria Kallion hyvä ystävä) on töissä. Maria Kallio lähti Arpikylästä Helsinkiin 10 vuotta sitten. Nyt hän tuli takaisin ja asuu puoli vuotta Arpikylässä, koska sai töitä nimismiehen sijaisena. Hän muutti asumaan Pena-sedän taloon Penan Mikko-kissan kanssa, koska Pena sai sydänkohtauksen ja joutui sairaalaan. Hänen isänsä veli, Pena-setä, oli nuorena töissä kaivoksessa, mutta nyt hän on eläkkeellä ja kunnanhallituksen jäsen.


Kaupungin kaivos on nyt kunnostettu, ja sinne on tehty seikkailuluolat kaivoskäytäviin. Kaivoksen torniin on rakennettu näköalapaikka ja museo. Elämysmaan nimi on Vanha Kaivos ja sen avajaiset ovat tämän viikon perjantaina. Maria Kallio osallistuu tapahtumaan, jossa hän tapaa vanhat ystävänsä: Ella Virtasen (kunnan kulttuurisihteeri) ja hänen avomiehensä Matin, Seppo Kivisen (elämysmaan perustaja) sekä Tuija Miettisen (hammaslääkäri ja Johnny Miettisen vaimo) ja Johnny Miettisen (liikunnanopettaja ja Maria Kallion rakkaus viidentoista vuoden takaa), Meritta Flöjtin (taitelija ja ensimmäinen vihreän puolueen edustaja) ja hänen veljensä Jaska Korhosen, joka soittaa bändissä. Samana iltana Maria Kallio saa selville, että Johnny on ollut Merittalle mallina taulusarjaan ja heidän välillään on jotain erityistä, luultavasti rakkaussuhde. Silti Maria Kallio tanssii Johnnyn kanssa ja Johnny vetää hänet lähelleen ja suutelee. Se on ensimmäinen suudelma, jonka he ovat koskaan vaihtaneet.


Seuraavana aamuna kello seitsemän Antikainen Arpikylän poliisista soittaa Maria Kalliolle ja kertoo, että vanhalta Kaivokselta on löytynyt ruumis. Ritva Martikainen ulkoilutti aamulla koiraansa, ja koira löysi Maritta Flöjtin ruumiin. Ruumis on pudonnut noin 30 metriä Tornista. Toinen korvakoru puuttuu, mutta toisessa korvassa Merittalla on kuparinen sydänkoru.


Onko hänet murhattu? Kuka on murhaaja? Onko murhasta epäiltyjen joukossa Marian omia ystäviä?!


Lukekaa ”Kuparisydän”, kolmas selkokielelle mukautettu Maria Kallio -dekkari, ja saatte vastauksen kaikkiin kysymyksiinne. Tarina on kiehtova, jännittävä ja upea! Suosittelen lämpimästi!


 
Teksti: Alexandra (maahanmuuttaja, työharjoittelija, suomen kielen opiskelija)



torstai 11. toukokuuta 2017

Luminainen

Leena Lehtolainen: Luminainen



Maria Kallio (poliisi) on naimisissa Antti Sarkelan kanssa. He menivät naimisiin viime kesänä. He asuvat Espoossa vanhassa talossa. Maria Kallio on töissä poliisissa ja hänen pomonsa on Jyrki Taskinen. Maria tekee eniten töitä Pertti Strömin (Marian vanhan koulukaveri) ja Pihkon kanssa.


On joulukuun alku ja kova lumisade. Maria Kallio on kutsuttu Rosbergan kartanoon puhumaan rikoksista, jotka kohdistuvat naisiin. Rosbergan kartanon omistaa Elina Rosberg, psykologi ja psykoterapeutti. Hän on perustanut sinne keskuksen, jossa järjestetään kursseja naisille. Nyt siellä on menossa itsepuolustuskurssi. Tapahtumassa Maria Kallio puhuu Johanna Säntin kanssa, jolla on ongelma miehensä kanssa, koska mies ei anna hänen tavata lapsiaan. Johanna kuuluu yhteen maamme tiukimmista lestadiolaisista seurakunnista. Johanna asuu pienessä kunnassa Pohjois-Suomessa, jossa melkein kaikki ovat lestadiolaisia. Myös kunnan lääkäri ja poliisit ovat lestadiolaisia. Niinpä Johanna ei saa apua keneltäkään.


Maria Kallio ja Antti Sarkela viettävät joulua kahdestaan. He käyvät hiihtämässä, lukevat kirjoja ja syövät suklaata. Joulun jälkeen Maria palaa töihin. Juuri kun hän ehti töihin, puhelin soi. Soittaja on Aira Rosberg, Elina Rosbergin täti. Aira aloittaa puhelun: Elina on kadonnut!


Aira Rosberg on nähnyt Elinan viimeksi tapaninpäivänä noin kymmeneltä illalla. Niina Kuusinen, pianisti ja Elinan kurssilainen, kertoo myös että on nähnyt Elinan viimeksi tapaninpäivän iltana päivällisellä, ehkä joskus kahdeksan maissa. Joona Kirstilä, runoilija ja Elina Rosbergin miesystävä, sanoo nähneensä Elinaa aatonaattona iltapäivällä.


Nuuksion metsästä on löytynyt naisen ruumis yöpuvussa. Hiihtäjä löysi ruumiin ladun varresta. Ruumis makaa tiheän kuusen alla. Vain toinen jalka on näkyvissä. Ruumiin päällä on vaaleanpunainen aamutakki, joka on jäätynyt vartaloon kiinni. Ruumiissa ei näy väkivallan merkkejä. Ruumis on selvästi Elina Rosberg!


Pari päivää myöhemmin Aira Rosbergia iskettiin karhupatsaalla, joka oli portin koristeena. Hän oli noussut autosta avaamaan porttia. Onneksi oli vain vähän pakkasta ja Airalla oli paksu turkki päällään. Niinpä hän ei paleltunut kuten Elina, vaikka olikin maannut pari tuntia ulkona.


Miksi joku haluaisi murhata Elina ja Aira Rosbergin? Palaako heidän menneisyyteensä kummittelemaan?


Kylmä mutta kaunis, ”Luminainen” on neljäs selkokielelle mukautettu Leena Lehtolaisen dekkari. Parasta nauttia talvella!
 
Teksti: Alexandra (maahanmuuttaja, työharjoittelija, suomen kielen opiskelija)

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Harmin paikka

Leena Lehtolainen: Harmin paikka



Maria Kallio on poliisi ja oikeustieteilijä. Hän on töissä Henttosen lakiasiaintoimistossa, Espoossa Tapiolassa. Vuosi sitten Maria Kallio oli poliisina Helsingissä. Silloin hän tapasi vanhan tuttunsa, Antti Sarkelan. Antti Sarkelan ystävä murhattiin, ja Maria tutki tapauksen. Maria rakastui Anttiin ja kuukausi sitten he päättivät yrittää yhdessä asumista.


Antin sisko Marita ja siskon mies Risto Hänninen asuvat heidän lähellä. Maritalla ja Ristolla on kaksospojat Mikko ja Matti. Risto täyttää 40 vuotta ja Antti ja Maria on kutsuttu mukaan juhliin. Juhla on järjestetty hienosti hoidetulla pihalla. Risto ottaa Antin ja Marian vastaan pihalla ja esittelee heidät muille vieraille. He tapaavat Kimmon (Riston veli) ja hänen morsiamensa Armi Mäenpään, Eki Henttosen (Marian pomo), lääkäri Erik Hellströmin, Antin vanhemmat, joilla on mukana Hännisten kaksospojat Matti ja Mikko, ja Armin siskon Mallu Laaksosen.  Maria ja Armi ystävystyvät heti ja sopivat tapaamisen seuraavaksi päiväksi kello kaksi.


Seuraavana aamuna Maria Kallio lähtee Armi Mäenpään luo pyörällä. Maria soittaa ovikelloa, mutta kukaan ei avaa ovea. Hän kiertää talon toiselle puolelle. Armin pihalla on niin paljon kasveja, että sinne on vaikea nähdä. Maria huutaa Armin nimeä, mutta kukaan ei vastaa. Hän astuu pensaiden läpi pihalle ja näkee pensaiden keskellä pöydän ja tuoleja. Pöydällä on mehukannu ja kaksi lasia. Maria kävelee pöytää kohti ja samalla näkee jalan. Armi makaa pensaan takana vatsallaan. Hän kokeilee Armin pulssia, mutta sitä ei tunnu. Hän kääntää Armin päätä varovasti. Joku on kuristanut Armin!


Kimmo Hänninen on pidätetty Armin murhasta. Kaikki rikoskomisario Pertti Strömistä lähtien ajattelevat, että Kimmo Hänninen on syyllinen. Myös Eki Henttonen ja lääkäri Erik Hellström ovat samaa mieltä. Poliisilla on todistaja, Kerttu Mannila, joka kuuli Armin ja Kimmon riitelevän. Hän kuuli, kuinka Armi puhui hyvin äkäisesti, eikä Armi yleensä suuttunut kenellekään. Poliisilla on myös muita perusteita: Kimmon seksuaaliset perversiot, tutkimusten mukaan Armin kuristajalla on ollut kummikäsineet ja Kimmon kumipuvusta löytyi sekä Armin vaatteiden kuituja että pihamultaa.


Maria Kallion mielestä Kimmo on syytön, mutta valitettavasti oikeus ei tee päätöksiä vaiston perusteella. Kuka Armin sitten kuristi, jos Kimmo on syytön? 


Vain Maria Kallio voi selvittää rikosta, joka saattaa hänet suureen vaaraan. ”Harmin paikka” on toinen selkokielelle mukautettu Maria Kallio -dekkari.
 
Teksti: Alexandra (maahanmuuttaja, työharjoittelija, suomen kielen opiskelija)

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kuolemanspiraali

Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali



Maria Kallio (poliisi) on nyt naimisissa Antti Sarkelan kanssa. Antti on töissä yliopistolla ja hän opettaa siellä matematiikkaa. He asuvat vanhassa talossa Espoossa. Maria Kallio on töissä Espoon poliisissa ja tekee eniten töitä Koivun (vanha ystävä) ja Pihkon kanssa. Hänen pomonsa on Jyrki Taskinen ja Mariasta hän on hyvä pomo. Maria Kallio on raskaana ensimmäistä kertaa ja muutaman viikon päästä jää äitiyslomalle.


Eräänä toukokuun aamuna Jyrki Taskinen ilmoittaa Maria Kalliolle, että edellisenä päivänä on tapahtunut surma. Noora Nieminen (taitoluistelija) löytyi auton tavaratilasta. Hänet oli hakattu kuoliaaksi. Kati Järvenperä löysi vanhan Mersun peräluukusta Nooran rumiin. Nooraa oli lyöty jollakin teräaseella. Noorasta löytyi multaa ja kivensiruja, joten surma on tehty jossain ulkona. Hän oli myös aivan märkä, mutta eilen satoi kaatamalla. Noora lähti eilen seitsemältä Matinkylän jäähallilta. Noora lähti sieltä kävellen kotiin. Nooran kotiin on jäähallilta vain kilometri. Luultavasti hänet on tapettu kotimatkalla.


Ennen kun Noora lähti jäähallilta, siellä oli: Nooran luistelupari Janne Kivi ja valmentajat Elena Grigorieva (20 vuotta sitten yksi parhaista Neuvostoliiton taitoluistelijoista) ja Rami Luoto. Kun Silja Taskinen (luistelija ja Jyrki Taskisen tytär) lähti hallilta, siellä oli myös Ulrika Weissenberg (taitoluistelijoiden puheenjohtaja).


Nooran kassi löytyy myöhemmin metsiköstä, joka on jäähallin ja Nooran kodin välissä. Kassissa ovat Nooran luistimet jotka ovat aivan veressä ja niiden alla on treenivaatteita. Nooraa on siis lyöty niillä.


Voisiko Ulrika Weissenberg olla murhaaja? Ulrika tuli eilen hallille ja riiteli Nooran kanssa. Noora inhosi Ulrikaa. Ulrika taas inhoaa kaikkia, jotka eivät tottele häntä. Entäpä Janne Kivi? Hän suuttui eilen Nooralle ihan täysin ja sanoi, että juuri nyt voisi vaikka tappaa Nooran. Oliko Elena Grigorievalla syy murhata Noora? Myös Elena ja Noora riitelivät ja huusivat toisilleen.


Patologilta saamme tietää, että Nooran hiuksista löytyi kynnenpala, joka oli lakattu punaisella lakalla. Sitä oli vaikea huomata veren seasta ja laboratorio tutkii sitä vasta nyt. Kenellä on sitten punaiset kynnet?


Aavemainen ja pelottava ”Kuolemanspiraali”, viides selkokielelle mukautettu Leena Lehtolaisen dekkari, piti minut hereillä koko yön! Uskallatko lukea sen?


 
Teksti: Alexandra (maahanmuuttaja, työharjoittelija, suomen kielen opiskelija)

maanantai 8. toukokuuta 2017

Ensimmäinen murhani

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani


Eräänä kesäkuun viikonloppuna kuoro I.O.L. (Itäsuomalaisten Osakuntien Laulajat) harjoittelee Peltosen kesähuvilalla Vuosaaressa. Mukana on kahdeksan ihmistä: Jukka Peltonen (huvilan omistajan poika), Jyri Lasinen, Tuulia Rajala, Mirja Rasinkangas, Piia Wahlroos ja hänen siskonsa Sirkku Halonen, Antti Sarkela ja Timo Huttunen.

Seuraavana aamuna Jukka lojuu matalassa vedessä rantakiviä vasten. Hän näyttää kalpealta ja hänellä on kauhea reikä päässään! Kuka on murhannut Jukan?!

Ylikonstaapeli Maria Kallio ja hänen työtoverinsa Koivu kutsutaan tutkimaan murhaa. He löytävät kiinnostavia ja järkyttäviä asioita Jukan elämästä. Jukka flirttaili Piian kanssa, ja Pialla on voinut olla suhde Jukan kanssa, vaikka hän on naimisissa Peterin kanssa. Ehkä Jukka uhkasi kertoa Peterille hänen suhteestaan Piian kanssa. Timo on nyt Sirkun kanssa ja oli mustasukkainen Jukalle, koska Sirkulla ja Jukalla oli ollut romanssi Saksassa. Jyri flirttaili Tuulialle. Tuulialla ja Jukalla oli kummallinen suhde - välillä he olivat ystäviä, välillä he seurustelivat. Jyri ihaili Jukkaa liikaa. Myös Mirjalla ja Antilla on rakkaussuhde. Mirja ja Tuulia vihaavat toisiaan. Kenellä oli syy murhata Jukka?!

Kun Maria Kallio tekee kotietsinnän Jukan asuntoon Iso Roballa, sieltä löytyy 100 litraa pontikkaa, siis laitonta alkoholia, ja puhelinvastaajasta epäilyttävä viesti A.M. nimiseltä ihmiseltä. Jukan elämä alkaa tuntua suureelliselta. Siinä on ollut viinaa, naisia ja rahaa. Kun tutkimus jatkuu, kysytään enemmän kysymyksiä kuin saadaan vastauksia. Liittyykö Jukka myös huumeisiin? Onko hän rikollinen? Viinanmyyjä? Huumekauppias?

Kirjan loppu tuo vastauksia lukijan kysymyksiin. En olisi voinut arvata, kuka murhaaja oli. Tyrmistyttävää!

Leena Lehtolaisen ”Ensimmäinen murhani” on myös minun ensimmäinen dekkari, jonka luen suomeksi selkokielellä. Olen nauttinut jokaisesta sivusta, toivottavasti nautitte myös!

 
Teksti: Alexandra (maahanmuuttaja, työharjoittelija, suomen kielen opiskelija)

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Syvällä maan sisällä




Tohtori Rose Franklin on päässyt tutkimaan seitsemäntoista vuotta aiemmin löytynyttä artefaktia, jonka armeija on luovuttanut Chicagon yliopistolle. Häntä haastatellaan alustavan raporttinsa tuloksista, mutta haastattelijaa kiinnostaa myös Rosen ensimmäinen kohtaaminen löydöksen kanssa. Ollessaan 11-vuotias Rose meni tutkimaan sini-vihreää hohdetta metsässä, tippui valtavaan monttuun ja löysi kyseisen artefaktin. Palomiehet nimittäin pelastivat hänet montusta valtavan metallikäden päältä. Tutkittuaan jättiläiskättä tohtori Franklin on päätellyt, että lähes seitsemänmetrinen, pääasiassa iridiumista valmistettu hohtava käsi ei ole ihmisten tekemä.

Yhdysvaltain armeijan helikopterilentäjä, ylivääpeli Kara Resnik vastailee vastentahtoisesti haastattelijalle, joka haluaa tietää, mitä juuri päättyneellä NATOn tehtävällä Turkissa tapahtui. Haastattelija ei suostu kertomaan itsestään mitään, ja hän kyselee ärsyttävästi henkilökohtaisuuksia. Lopulta ylivääpeli Resnik kertoo, että heidän helikopterinsa sammui maasta tulevan hohteen kohdalla. Kopteri tippui maahan ja paikalliset auttoivat heidän ulos koneesta. Hohde tuli valtavasta kraatterista, jonka pohjalla oli metallinen laiva tai sukellusvene. Siltä se ainakin näytti.

Sitten haastateltavana on taas tohtori Franklin, joka kertoo, että kyynärvarsi saapui kaksi päivää sitten Turkista ja se on yhdistetty kämmeneen. Osat kiinnittyivät toisiinsa kuin magneetin vetäminä. Tohtori Franklin on vakuuttunut siitä, että metallisia ruumiinosia löytyy vielä lisää ja että niistä saa rakennettua ihmishahmon. Hän aikoo kehittää menetelmän jolla muut osat löytyvät. Ainoa ongelma on lisärahoituksen saaminen. Salaperäinen haastattelija lupaa tohtori Franklinille kaiken mitä hän tarvitsee: tarvikkeet, työryhmän ja isommat tilat. Tohtori Franklin ei halua tietää, kenen valtuutuksella.

Näin alkaa metallisen jättiläisen kokoaminen Kanadalaisen Sylvain Neuvelin esikoisteoksessa Uinuvat jättiläiset. Kirja koostuu nauhoitetuista haastatteluista ja keskusteluista, joita mystinen kertojahahmo kokoaa. Tarina avautuu poikkeavasta rakenteesta huolimatta erittäin hyvin ja pitää jännityksen yllä kirjan loppuun asti. Uinuvat jättiläiset on viihdyttävä ja nopeasti luettava science fiction -kertomus. Se sopii hyvin genreen tutustuville. Kirjailija on saanut selvästi vaikutteita viime vuosien sci-fi -kirjoista ja -elokuvista, mutta hän on onnistunut tekemään niistä omanlaisiaan. Onnistuneesta esikoiskirjasta kertoo myös se, että Uinuvista jättiläisistä ollaan tekemässä elokuvaa.


Teksti: Heidi



 

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Voiko elämä kantaa?



Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

 Yhdysvaltalainen Nobel-kirjailija Toni Morrison on jo 85-vuotias, mutta hänen kertojantaitonsa on ennallaan. Vaikka rotukysymys on hänen teoksissaan aina läsnä, tämä teos käsittelee enemmän vaikeaa vanhemmuutta ja lapsen ikiaikaista tarvetta rakkauteen ja hyväksyntään.

Päähenkilö Bride ei saanut lapsena kummoisiakaan eväitä. Hän syntyi maailmaan, missä vallitsi sääntö mitä vaaleampi iho, sen parempi. Hänen äitinsä Sweetness pitää tyttären yöntummuutta syynä siihen, että aviomies jätti hänet pian tyttären syntymän jälkeen. Lapsi ei saa kutsua äitiään äidiksi. Sweetness ei halua imettää, hän ei totisesti halua olla tämän kummajaisen äiti.
”Olinhan mä sille ankara. Totta helkkarissa olin. Tyttö sanoi vastaan, ei suostunut syömään mun kokkauksia, laittoi vain tukkaansa. Enhän mä voinut päästää sitä hunningolle. Jotakin mun opeista taisi mennä perille. Kun katsoo mitä tytöstä on tullut. Rikas uranainen. Ajatella”.

Kirjan tapahtumat alkavat siitä, kun Briden poikaystävä Booker jättää hänet ilman sen suurempia selityksiä. Bride on menestynyt elämässään, hän on kääntänyt ihonvärinsä voitoksi korostamalla tummaa ihonväriään pukeutumalla aina valkoiseen. Hänen muotialan yrityksensä kukoistaa. Mutta yhtäkkiä kaikki alkaa luhistua.

Briden mieleen nousee lapsuudesta tapahtumia. Hän on valehdellut saadakseen itselleen huomiota ja on siinä tehnyt suurta vääryyttä tuntemattomalle ihmiselle. Hän ottaa selville, missä tuo nainen asuu mutta saa anteeksiannon sijaan äkkilähdöt.

Lukijalle yllätyksenä Bride ei lähde syyttelemään elämänsä pilaamisesta karmaisevaa äitiään vaan lähtee ihan konkreettisesti matkalle etsimään poikaystävää ja samalla vastauksia kysymykseen ”kuka minä oikeasti olen?”.
”Tiedän että se vihaa minua. Heti kun suinkin pystyi se jätti mut siihen kammottavaan asuntoon. Hankkiutui niin kauas kuin pääsi, laittautui hienoksi ja hommasi huipputyön Kaliforniasta. Viimeksi kun tavattiin niin se näytti niin hyvältä että ihan unohdin sen värin”. 

Tällä teoksella Morrison palaa julmuuden, kivun ja tuskan alkulähteille. Takakannessa on hieno kiteytys kirjasta: Nobelistin niukka, terävä ja paljastava romaani äidin ja tyttären suhteesta, polttavasta rakkaudesta, lapsuuskokemusten merkityksestä ja syyllisyyden taakasta.


Teksti: Päivikki